Gift S. – Malawi

[Editor’s Notes are in brackets and italicized.  This is the brave testimony of a young man by the name of Gift. We have made very minor notes, as needed, and you will find these notes in brackets.  WARNING: This is very disturbing material and we encourage you to pray and seek the guidance of the Holy Spirit as you read through Gift’s abuse at the hands of Michael Howard and Paisley Mavutula.  It is our prayer that this encourages others to come forward with their own testimonies, of which there are MANY.]

It bothers me .

By early 2005 My dad borrowed money from some trust funds so that we can run a business with that money. I was selling second hand clothes in the villages nearby and far. For some reason I had eaten poisonous food that cursed me to come back home for hospital check up. During this time. I had pass by Kalibu to see my friend by the name of Penjani Khondowe who was working as an accountant. Kalibu was just 5 minutes walk from our house as you go to town or market near by. As I was there Michael Howard come into one roomed office that was allocated just in his house. In segelege area.

Michael and my dad knew each other in the early times. Because my dad is a minister of Christ and had invited Michael to come and preach in some nearby villages. Around 1990s Michael was known as Chuck Norris. The guy was in motor bikes and was mean as the devil and with Old Testament anger that you could hear him as loud shouting to his people. Sometime you could hear someone crying so loud. Rumor had it all that, he beats his workers. And yeah, one of the victim was a young boy by the name Alinune Musongole.

With this in mind, as I was growing up. I did not want to have anything to do with Michael. Everyone was terrified of Him. This day when I had meet Michael in his offices. He ask me that,“Where have you been? I need you to come and work for me.”  I had explain to him that, I am not free because am doing business. He told me that he will pay back the loan taken and that God is calling me to work for him. As a matter of fact I was going down with my business at that time.

I went home and explain to my Dad about it. I could see that my Dad was worried but he did not want to tell me. The next morning My dad send me with a prayer that I can not forget. “God protect My son from anything unjust and that I offer my son to be to the heart of Michael regardless.” my Dad prayed this with a sound as if he is crying.

August 2005 I had started to work for Michael. There was no contract made or any form of work agreement made. I had waited for it but nothing really came up. I was assigned to work as a disciple to Henkaa a finnish student in his Bible school. I was told to move from my dad’s place to the compound as they use to call it. I tried to refuse this but Mr Paisley Mavutula intervened and told me that it’s for my benefit to move and live in the place of their choosing. If i refuse this then there is no job for me. With how poor we were at our house, I took the offer and moved in.

It was compulsory to attend intercession in the mornings, if not you could lose a day salary. In the beginning I thought it’s a joke until I saw one driver being deducted his day money for missing morning Prayers This was commanded by Mr Mavutula. My work was that I have to stay with Henkaa (Hendri) at all times. Cleaning for him and washing clothes for these guys. These Finnish students which were boys were instructed to slap us if we do not show respect. Or if there is any sign of laziness. I remember once Henkaa wanted to slap me once over unwashed underwear. I could not allow to be slapped so I told Him to back off or things will get bad for him. After that we sort of became friends and with all the other students in the compound. I did not stay for long working for Henkaa, as Michael requested that I should be transferred to work for him in his house. So were 4 boys working in his kitchen or to say house boys as the British says it.

Working close to Michael became so tough. Every evening was either great day or shouted and slapped day. The names of my friends were, Luka Kalodisha the main cook aged around 23. Stanford Nicknamed shoryt around 24. Blessings Chimangeni age around 18-20 and me Gift Sozela aged 25 then.

[Editor’s note: “Shorty” now works with us and has been himself rescued from this abuse and has testified to the abuse of Gift.  Further, I have personally been in Michael’s kitchen when he slapped “Brian,” his current house boy for not moving quick enough while preparing breakfast.  I was invited to eat at Michael’s table that morning, along with Harri Wiherkoski and Marja Elisa (the former Finnish MP that Michael has befriended).  I was extremely troubled by this all during breakfast, and when breakfast ended, Brian (the house boy) and I walked down the hill towards the school and I asked him if he was born again.  He said he was not.  I then asked him, “why?”  He said that no one had ever asked him or told him about it.  This is the boy closest to this supposed man of God! I then asked if he wanted to be and he said, “yes.”  We stopped and prayed right there on the road and then finding out that he didn’t even have a Bible, I found one for him and gave it to him the next time we met.  I also invited him to the Saturday night service, and he was visibly afraid, saying that he was not allowed to come, but that there was a service for the “workers” on Sunday in a different place.  I told him to come anyway, and that I would defend him if anyone said anything.  He seemed reluctant, but did show up and sat at the back behind the students.  After service, I made a point of seeking him out and each time I’ve returned to Kalibu, I’ve always made it a point to encourage him in his walk with the Lord.  I mentioned to Michael a couple of days later that Brian was now born again and that he had attended the Saturday night service and he dismissed it, saying they all want to be “born again” but don’t know what it means, and that “they” had their own service on Sundays…]

Every evening. we had to cook for all the visitors or students and Michael was there with us in the kitchen. The beginning days he was shouting at us for just anything. If you are near to him you will be punched or slapped. This happened for a long time and,as I had heard it was happening before I started to work there. My fear for him grew and I was not okay when I see him. If I speak with Paisley He will tell me that, “he is trying you and it will pass.”

If we try to do anything Michael will say. “Do not think, you don’t know anything! I do the thinking you do what I say. You are all monkeys here.” Sometimes he could force all of us to say we are monkeys, while his hand is in the air waiting to strike. Until we say so.

As the month came to it’s end I realize My salary was going to be MK4000.(7-8euros) So I was told to be thankful, for that was even higher payment than other people working there.

[Editor’s Note: most day workers at Kalibu still receive between 5000 and 10,000 kwacha per month, Kalibu Pastors receive 7,500.  The Kwacha is currently 800 to the dollar, so they make on average $4-$12 dollars per month, in a country where the average daily cost of living is just under a dollar.  These workers, even though they have coveted jobs at Kalibu are still living below the poverty level, and yet they are expected to accept this kind of abuse in order to keep their job.]

Days went by as I was learning who is Michael. More shocking side came up when His Mom came to visit him. She was old and of age about 83. One day as I come across the corridor. There is Michael shouting at this mother calling her names out loud. I still recall “ You stupid Weasel!” And the mum said. “But you are my son!” “yeah and this is my house so stop your stupidity and go and seat down old weasel!” Replied Michael. such a heartless guy let his mother crying and He does not care. It broke my heart feeling that not even one day in my life have I ever call my mother any bad words, and Here is a “Pastor,?” That come sunday He will be preaching?

I had run away from this situation and Michael sent shorty come looking for me. When I came to him he told me. “You are not allowed to just go wherever you want to go! I owned you! You are my slave! you can not go to toilet without me knowing. I need to know where you are at all times!” I took that so hard in me that just after 2 hours I needed to go to toilet so I went and ask him. “can I go to toilet?” and he was like, “what! what a stupid question is that? Get lost!” Honestly I was laughing when I was in toilet. Here is a man of God who has no accountability to his words. As the night fall he told me I have to uncover his bed to make it ready so that when he goes to bed he just get down and sleep.

From that moment my work started to be more and more close to him. I was sleeping with Luke kalodisha in the same room. Luke was waking up at 5am to go and make tea for Michael every morning. Them Michael said that that should be my job. So I was up every 5am. Go to his house which was just about 50 meters away. I could make tea and go to his room and knock on the door to give him tea. Many times I can find him up writing his books or planning for what to build in Chileka. “Good morning pastor.” “Morning.” Then I would go out to to my room. The tray of tea will be collected around 7- 8am. I will have to fill the bathtub with water with the right temperature. Then I would make his bed and clean his room, as he is taking a bath I will go and select what kind of clothes he will wear, which socks, what belt and even underwater.  These things would have to be done nicely and perfect or I will be in trouble.

Slowly He started to show his habits to me. We would go to town in every place he want to go and showing me all his friends and introduce me to all the workers in Kalibu. I got introduced to Ori and his son. His Indian building dealers. I started to travel everywhere in Malawi with him. As time passes by he started to separate me from other boys. I started to hear all the plans and every dirty stories they could have with Paisley. Mavutula. However my working hours started to get more

He started to tell me that I should stay in his house when everyone is gone and told me to give him massage. He would in the process ask me all kind of questions. Like have you ever had sex? Do you see wet dreams? What do you think about this one and that one? Well some time he will tell stories that are of his past. So I was able to know about how some finnish woman are after him because he is not married. As time pass by he started to tell me  to give him a hug for good night. So I was working from 5am to 10 pm every day no Sunday off, no weekend off, as long as he is around in Malawi. That was my time table. If I say that I want to go and see my family. He told me that I have to forget about my parents and move on just like Abraham. Weird!

I felt hugging him for every night, so weird too! I hugged my dad once before. It was the day I became a born again believer in 1999.

He started to tell me that I should stand up to the other boys in the compound of Kalibu so that they can respect me. He told me if anyone is doing bad things I should slap them. One day one boy called Blessings Chimangeni did not show up to church when we needed him to. Michael told me that you have to slap him for not coming to play with the worship team. When it was Monday after the morning intercession me and Blessings and Michael went to one office where we spoke. There Michael was expecting that I will slap him.  When he saw that I was not going to, he told me “slap him now!” I did it unwillingly and Blessings cried. That bothered me a lot. That church is something I have taken power on to beat my fellow friends I work with. Blessing was not easy to work with. He was the guy that could take things and run. Was always have sex with girls and fights in the village. Police were after him a lot too. But still it did not give me the right to slap for not showing up at church.

The habit of him wanting me to be close grew. He was not happy if I do not say “I love you pastor.” He will tell me, “I love you my boy.” And I say “thank you pastor.” He will freak out.  “what answer was that?! Say I love you too pastor!” so then i say,”I love you too pastor.” and he say “That’s better.”  But in my heart it was always a fight.

I do not love this guy man.

He scares me a lot and I have so much questions. Then later he ask me to kiss his cheek. The he started to Kiss my mouth aaaah! I felt so disgusting that day. I remember when I went to my room I brushed my mouth but still I could not forget that. Aaaah am freaking out writing this right now!

Then he was not stopping but he wanted every night I kiss him and he could hold me for so long. I remember some time he will start playing with my nipples and go on and on and on. I think this was still go on for 3 months.

He then had moved me from Lukas room to my own. The violent stopped on me.  He started to call me beautiful not Gift not slave not monkey. Yaaaaah! I have never spoken this to anyone in detail.It’s just there!

I feel every pain of it right now.

Every day when he goes to teach in the bible school I stopped looking at him as someone I could look up to. I ended up quitting my bible school because I could not see God anywhere. And then he had the audacity to ask me. “I see you are not attending bible lesson any more.” For me I thought I have nowhere to go at that moment and too poor. It’s better I just became a worker. And yet every night when the Sun goes down and so was my Getting ready to meet horror all over again with Michael.

From this moment he ask me to showers him which is a great deal with Malawian life. We do not see the nakedness of an older man. Even the bible speaks against it. And there I was washing him. Drying him. Dressing him. Putting clothes in him everything. But if something is not right that day. We are all fools. Monkeys. And make sure you are not near by. I took this matter to Paisley Mavutula. And before the second word came out of my mouth, he told me with an intimidating voice. “Eeh! Think of other people that are out there and does not have this life. To be next to a man like Michael is a privilege. Time will come he shall leave you alone. We all went through it.” Really?

Then Michael had left for America and Europe. I think he was in USA and he called me and he says “hey beautiful!” Then after we had spoken for some time. I had ask him a question. That “ what do you think of the things we do. What picture is it?” He answered me with a low voice and with disappointment. “ Oh! You don’t like it. I see. Alright I will call you beautiful still.” I believe this was 2007 or end of 2006. When I questioned him.

From that day onwards I started to seek change into my life because I did not see God. I opened my eye and ears to start seeing what is really going on in Kalibu. That time Mavutula was having a Malawian girlfriend who was living in London. But at the gate, there was all the time one woman that kept coming asking for him. Some time Paisley could say to us I do not want to see her, say I am not around. Sometimes he could take her in the car to town and when he goes out of Kalibu. He will come in the middle of the night. He would come to intercession when he feels like and when he wasn’t to say something excuse about whatever.

When Michael had come from USA and Europe. Life changed so bad. He started to ask Blessing to be the boy that can fix his bed at night. Honestly I did not want to know what’s goes on there. But then one day he was going home after spending a long time with Michael and we saw each other by the gate. I ask that are you the new girl to Michael now? Blessing answered that, “ he was trying to hold me and I run. He likes to do stupid stuff in his bedroom.” We wondered that Blessing was one of the bad boys in Kalibu. I mean loose in all ways but Michael would take him to his bedroom.

One night I had a dream. It goes like this.,,,,

All of us the boys in the compound had been taken by Paisley and Michael in his car and we had gone to one place called Manyowe Valley. They told us to come out the car. Paisley said that you all had done wrong so you have to lick my open ass. I could not believe this and I asked Michael that tell me this is a joke! And Michael said to me you do as you are told for we are together! I had woken up from it and it felt as real as my life.

The next morning I started having problems with Micheal. Just anger. To a point that one day I was fell ill on the line of duty.  I had fainted at Nyambadwe filling station(gas station) and I woke up in hospital in Adventist hospital. I was admitted for a night. The nurse had said I have no sickness just that I work too much and am stressed a lot. I thank Michael that he did everything possible to have good medical. However he told Mavutula  that he should not inform my parents that am in the hospital. Even though they live 3km away. In the morning Mavutula told me that. Micheal does not want you to tell your parents but use my phone to call them. This is Malawi anything can happen. So I called my parents and they came to the hospital. When I was discharged. I went back to work. Michael was so angry at me. Why did I told my parents that I was in hospital. “Who do you think you are. If it was without me. Who would you be? If you want go to your parents. You are fired.” I apologized to win my job back and so i did.

After some months. I went to ask Michael that if I can speak with him. That was after he had spitted fire on me for not being close to him. I went to his room and challenged Michael on methods in dealing with  Kalibu and everyone. I told him that my payment was low and I work twice as much. That we are not happy when we see him. He looks like a lion to us rather than a boss and a patriarch as he brags about it to everyone. They were many things said but he just grew angry. We did not come to one point. Just like Michael! You can not just put some sense in him. The next morning he came to me and told me that, here is your work contract:

  1. no more ice cream
  2. No more going to Finland
  3. You are not going to meet higher people like honorable minister Kaliati
  4. No more eating at my table.
  5. No more spoils from America. No clothes or computers

The list went on and on. With bullsh*t nothing to do with work at all

He told me that I broke his heart so bad.

Then the  school was officially opened. Things went so bad. Then he traveled to Finland and told everyone that i’m so bad. Not a good boy anymore. From Finland I got an email that I am fired. From that I took my things and moved out of Kalibu. That was it, no more pay or anything. Then when he come back he told aside to other people that he did not mean it that am fired.  I thought that if my boss says things and does not meant it. Who is he then.

This is all I can share now. November 19, 2015.

[Please pray for Gift and for the other victims that have come forward.  It is very difficult to do and they continue to face much persecution for doing so, especially from Michael Howard and Harri Wiherkoski.]

Se vaivaa minua.
Vuoden 2005 alussa isäni lainasi rahaa luottorahastosta, jotta voisimme alkaa yrittäjiksi tuolla rahalla. Myin käytettyjä vaatteita lähikylissä ja kauempana. Jostain syystä olin saanut sisääni jotain pilaantunutta/myrkyllistä ruokaa, mikä pakotti minut tulemaan kotiin sairaalatarkastukseen. Tuona aikana menin Kalibun ohi nähdäkseni ystäväni nimeltään Penjani Khondwe, joka työskenteli Kalibussa kirjanpitäjänä. Kalibun alue oli vain 5 minuutin päässä kodistamme matkalla kaupunkiin tai lähitorille. Kun olin tapaamassa ystävääni, Michael Howard tuli yksihuoneiseen toimistoon (jossa Penjani työskenteli), joka sijaitsi hänen talossaan Sikelegen alueella.
Isäni ja Michael tunsivat toisensa jo aiemmilta ajoilta, koska isäni on Kristuksen palvelija ja oli kutsunut Michaelin saarnaamaan joissakin lähikylissä. Vuoden 1990 paikkeilla Michael tunnettiin ”Chuck Norrisina”. Tuo mies oli kiinnostunut moottoripyöristä ja oli ilkeä kuin paholainen ja kuulit hänen huutavan Vanhan Testamentin vihalla työläisilleen. Joskus saattoi kuulla jonkun itkevän suureen ääneen. Juorut kertoivat, että hän hakkasi työntekijöitään. Ja niin, yksi uhreista oli nuori poika nimeltään Alinune Musungole.
Tämä mielessäni kasvoin. En halunnut olla missään tekemisissä Michaelin kanssa. Kaikki pelkäsivät häntä. Tuona päivänä hänen toimistossaan hän kysyi minulta: ”Missä sinä olet ollut? Sinun täytyy tulla minulle töihin.” Kerroin, että en ole vapaalla, vaan minulla on yritys. Hän sanoi maksavansa yrityslainan pois ja että Jumala kutsuu minut työskentelemään hänelle. Oikeasti yritykseni oli menossa juuri tuolloin alamäkeä.
Menin kotiin ja kerroin isälleni asian. Näin, että isäni oli huolissaan, mutta hän ei tahtonut kertoa minulle syytä. Seuraavana aamuna isäni lähetti minut matkaan kera rukouksen, jota en voi unohtaa: ”Jumala, varjele poikani kaikelta väärältä ja kuitenkin tarjoan poikani olemaan Michaelin sydämellä.” Isäni rukoili tämän äänellä, joka kuulosti siltä, että hän itki.
Elokuussa 2005 olin aloittanut työskentelyni Michaelille. Emme tehneet minkäänlaista työsopimusta. Olin odottanut sellaista, mutta mitään ei tapahtunut. Minut komennettiin työskentelemään Henkan, suomalaisen raamattukouluopiskelijan, opetuslapsena. Minun käskettiin muuttaa kotoani Kalibun alueelle. Yritin kieltäytyä, mutta Paisley Mavutula tuli väliin ja sanoi, että on omaksi parhaakseni, että muutan ja asun paikassa, jonka he valitsevat. Jos kieltäytyisin, tämä ei olisi minun paikkani. Koska kotini oli niin köyhä, otin tarjouksen vastaan ja muutin.
Joka aamu oli pakollinen esirukoushetki. Jos et osallistunut, saatoit menettää päivän palkan. Alussa luulin, että se on vitsi, kunnes näin, miten eräältä autonkuljettajalta vähennettiin yhden päivän palkka pois, koska hän ei ollut ottanut osaa aamurukoukseen. Tämä käsky tuli Paisley Mavutulalta.
Minun työni oli pysyä koko ajan Henkan (Henri) rinnalla ja siivota ja pestä pyykit näille opiskelijapojille. Näille suomalaisille opiskelijoille, jotka olivat nuoria poikia, oli kerrottu, että heidän täytyy läimäyttää meitä, jos emme osoita kunnioitusta tai näytämme yhtään laiskoilta. Muistan kerran, kun Henkka tahtoi läimäyttää minua, koska en ollut pessyt alusvaatteita. En voinut antaa sen tapahtua ja käskin hänen perääntyä tai asiat menisivät hänen kannaltaan huonosti. Tuon jälkeen meistä tuli tavallaan ystäviä kaikkien muidenkin alueen opiskelijoiden kanssa.
En jäänyt kauaksi aikaa työskentelemään Henkalle, koska Michael pyysi, että minut pitäisi siirtää työskentelemään hänelle hänen talossaan. Niinpä neljä poikaa työskenteli hänen keittiössään ”kotipoikina” (engl. houseboy).
Työskentelystä lähellä Michaelia tuli kovaa. Joka ilta oli joko ”mahtava päivä” tai ”huudettu ja läiskitty -päivä”. Ystävieni nimet olivat Luka Kalodisha, joka toimi pääkokkina (iältään noin 23v), Stanford, lempinimeltään Pätkä (noin 24v) ja Blessings Chimangeni (noin 18-20v) sekä minä Gift Sozela (25v silloin).
(Toimittajan huomautus: ”Pätkä” työskentelee nyt meille ja hänet on pelastettu tältä väärinkohtelulta ja on todistanut Giftin hyväksikäytön. Olen myös itse ollut Michealin keittiössä, kun hän läimäisi nykyistä keittiöpoikaansa Briania, koska hän ei liikkunut tarpeeksi nopeasti tehdessään aamupalaa. Minut oli kutsuttu syömään Michealin pöytään tuona aamuna yhdessä Harri Wiherkosken ja Marja Elisan (entinen Suomen kansanedustaja, jonka kanssa Michael oli ystävystynyt) kanssa. Olin koko aamiaisen ajan hyvin vaivaantunut tästä ja kun aamiainen päättyi, Brian ja minä kävelimme yhdessä mäkeä alas koululle ja kysyin, oliko hän uudestisyntynyt. Hän sanoi, ettei ollut. Kysyin, miksi. Hän vastasi, ettei kukaan ollut koskaan kysynyt tai kertonut siitä hänelle. Ja tämä oli poika, joka oli lähinnä tätä niin sanottua Jumalan miestä!!! Kysyin sitten tahtoisiko hän syntyä uudesti ja hän sanoi ”kyllä”. Pysähdyimme ja rukoilimme juuri siinä tiellä ja koska sain tietää, ettei hänellä ollut edes Raamattua, hankin sen hänelle ja annoin seuraavan kerran tavatessamme.  Kutsuin hänet myös lauantai-illan kokoukseen ja hän oli ilmiselvästi peloissaan sanoen, että hänellä ei ollut lupaa tulla sinne vaan oli olemassa oma sunnuntaikokous työntekijöille aivan toisessa paikassa. Käskin hänen tulla kuitenkin ja sanoin puolustavani häntä, jos joku sanoisi asiasta jotakin. Hän vaikutti vastentahtoiselta, mutta ilmestyi kuitenkin ja istui takaosassa opiskelijoiden takana. Kokouksen loputtua etsin tarkoituksella hänet käsiini ja myös joka kerta palatessani Kalibuun. Olen aina painottanut hänen rohkaisuaan vaeltaa Herran kanssa. Mainitsin pari päivää jälkeenpäin Michaelille, että Brian oli nyt uudestisyntynyt ja että hän tuli lauantain kokoukseenkin. Michael vähätteli asiaa sanoen, että ne kaikki haluavat ”uudestisyntyä”, mutta eivät tiedä mitä se tarkoittaa ja että heillä on oma kokouksensa sunnuntaisin…)
Joka ilta meidän piti tehdä ruoka kaikille vierailijoille ja opiskelijoille, ja Michael oli oli kanssamme keittiössä. Alkuaikoina hän huusi meille ihan mistä vaan. Jos olit lähellä häntä sait tönäisyn tai läimäytyksen. Tätä tapahtui kauan aikaa ja kuten olin kuullut, sitä oli tapahtunut jo ennen kuin minä aloitin työni siellä. Pelkoni häntä kohtaan kasvoi ja en voinut hyvin, kun näin hänet. Jos yritin keskustella Paisleyn kanssa, hän sanoi, että”hän kokeilee sinua ja sen menee ohi”, jos yritämme vain tehdä kaiken, mitä hän sanoo. ”Älkää ajatelko, te ette tiedä mitään! Minä hoidan ajattelemisen, te tehkää mitä minä sanon. Te olette kaikki täällä apinoita.” Joskus hän pakotti meidät kaikki sanomaan, että olemme apinoita, samalla kun hänen kätensä oli ilmassa valmiina lyömään meitä, kunnes sanomme sen. Kun kuukausi päättyi huomasin palkkani olevan MK 4000 (7-8€). Minun käskettiin olla vain kiitollinen, koska se oli korkeampi palkka kuin toisilla siellä työskentelevillä.
(Toimittajan huomautus: Useimmat päivätyöläiset Kalibussa saavat edelleen 5000-10 000 kwachaa kuukaudessa, Kalibun pastorit saavat 7 500. Kwachan arvo suhteessa dollariin on tällä hetkellä 600K/dollari (700K/euro), eli he saavat kuukaudessa keskimäärin 8-16 dollaria (7-14 €) – maassa jossa päivittäinen elinkustannus on hieman alle dollarin. Nämä työntekijät, joilla on himotut työpaikat Kalibussa, elävät yhä köyhyysrajan alapuolella ja silti heidän odotetaan hyväksyvän tällainen väärinkäytös, jotta he saavat pitää työnsä.)
Päivät kuluivat minun oppiessani, millainen Michael oli. Vielä järkyttävämpi puoli tuli ilmi, kun hänen äitinsä tuli vierailulle. Hän oli jo vanha, noin 83-vuotias. Eräänä päivänä törmäsin heihin talon käytävässä. Siinä seisoi Michael huutamassa äidilleen ja nimitellen häntä kuuluvasti: ”Sinä typerä kieroilija! Ja äiti vastasi:”Mutta sinä olet minun poikani!” ”Joo, ja tämä on minun taloni, joten lopeta tyhmyytesi ja ja mene istumaan, vanha kieroilija!” vastasi Michael. Sydämetön tyyppi jätti äitinsä itkemään eikä välitä ollenkaan. Se särki sydämeni, sillä en yhtenäkään päivänä elämässäni ole koskaan kutsunut äitiäni pahoilla sanoilla ja tässä on ”pastori”??? Ja seuraavana sunnuntaina hän nousee saarnaamaan?
Minun täytyi karata pois tuosta tilanteesta ja Michael lähetti Pätkän etsimään minua. Kun tulin hänen luokseen, hän sanoi: ”Sinulla ei ole lupaa mennä minne vain haluat! Minä omistan sinut! Olet minun orjani! Et voi mennä vessaan tietämättäni. Minun täytyy tietää aina missä olet!”
Otin sen niin kovasti itseeni, että kun kahden tunnin päästä minun oli päästävä vessaan, menin kysymään: ”Voinko mennä vessaan?” Siihen hän: ”Mitä? Mikä typerä kysymys tuo on? Häivy!” Rehellisesti, minä nauroin vessassa ollessani. Tässä on Jumalan mies, jolla ei ole mitään vastuuta sanoistaan. Kun ilta saapui, minun piti ottaa auki hänen sänkynsä, jotta hän voi vain mennä maata ja nukkua mennessään sänkyyn.
Tuosta hetkestä lähtien työni alkoi olla yhä läheisempää hänen kanssaan. Nukuin Lukan kanssa samassa huoneessa. Luka heräsi aamuisin klo 5 laittaakseen teetä Michaelille. Sittenpä Michael sanoikin, että se pitäisi olla minun tehtäväni. Niinpä oli aamuisin ylhäällä klo 5 ja menin hänen taloonsa, joka oli 50 metrin päässä. Menin tekemään teen, kävelin huoneensa ovelle ja koputin. Useasti löysin hänet kirjoittamasta kirjaansa tai suunnittelemasta, mitä rakentaa Chilekaan (Kalibu Academyn alueelle). ”Hyvää huomenta, pastori.” ”Huomenta.” Sitten palasin huoneeseeni. Teetarjotin haettiin klo 7-8. Minun piti täyttää kylpyamme juuri oikean lämpöisellä vedellä. Sitten sijasin hänen vuoteensa ja siistin huoneensa ja kun hän oli kylvyssä, minä menin valitsemaan vaatteet, jotka hän pukisi päälleen, samoin sukat, vyön ja jopa alusvaatteet. Vaatteet piti valita kauniisti ja täydellisesti tai olisin pulassa.
Vähitellen hän alkoi näyttää tapojaan minulle. Menimme kaupungilla joka paikkaan, minne hän halusi ja näytti minulle kaikki ystävänsä ja esitteli minut kaikille työntekijöilleen Kalibussa. Minut esiteltiin Orille ja hänen pojalleen ja hänen (Michaelin) intialaisille rakennustarviketoimittajilleen. Aloin matkustaa joka paikkaan Malawissa hänen kanssaan. Kun aikaa kului, hän alkoi erottaa minua toisista pojista. Minä sain alkaa kuulla kaikista suunnitelmista ja kaikista likaisista jutuista, joita heillä oli Paisley Mavutulan kanssa. Minun työtuntini siis lisääntyivät.
Hän alkoi sanoa, että minun pitäisi pysyä talossa, kun muut ovat menneet ja käski minun hieroa häntä. Sitä tehdessäni hän kyseli minulta kaikenlaista, kuten ”oletko koskaan harrastanut seksiä? Näetkö märkiä unia? Mitä ajattelet siitä ja siitä ihmisestä? Joskus hän kertoi tarinoita omasta menneisyydestään. Niinpä sain tietää, miten eräs suomalainen nainen oli hänen perässään, koska hän ei ollut naimisissa. Ajan kuluessa hän alkoi vaatia, että annan hänelle hyvänyön halauksen. Työskentelin siis klo 5 aamusta klo 22 illalla joka päivä. Ei sunnuntai-vapaita, ei viikonloppuvapaita niin kauan kuin hän oli Malawissa. Se oli minun aikatauluni. Jos sanoin haluavani mennä tapaamaan perhettäni, hän käski minun unohtaa vanhempani ja muuttaa kuten Aabraham. Outoa!
Jokailtainen halaaminen tuntui minusta myös oudolta. Olin vain kerran halannut isäni! Se oli tapahtunut uudestisyntymisen päivänäni vuonna 1999.
Hän alkoi käskeä minua vastustamaan Kalibun alueen toisia poikia, jotta he alkaisivat kunnioittaa minua. Jos näkisin tai kuulisin joidenkin tekevän pahoja asioita, minun pitäisi läimäistä heitä. Eräänä päivänä Blessings Chimangeni ei tullut kirkkoon, kun tarvitsimme häntä. Michael sanoi, ttä minun pitää läimäistä häntä, koska hän ei tullut soittamaan ylistystiimin kanssa. Maanantaiaamuna aamurukouksen jälkeen minä, Blessings ja Michael menimme yhteen toimistoon keskustelemaan. Siellä Michael odotti minun läimäisevän Blessingsiä. Kun hän huomasi, etten aikonut lyödä, hän sanoi: ”Läimäise häntä nyt!” Minä tein sen haluttomasti ja Blessings itki. Se painoi minua kovasti. Että kirkko on jotain sellaista, että minä otan auktoriteetin lyödä ystäviäni, joiden kanssa työskentelen. Blessings ei ollut mikään helppo työkaveri. Hän oli se poika, joka otti tavaroita ja pakeni, harrasti seksiä tyttöjen kanssa ja joutui tappeluihin kylässä. Poliisikin oli usein hänen perässään. Mutta silti se ei oikeuttanut minua lyömään häntä siksi, että hän ei tullut kirkkoon.
Michelin tapa haluta minut lähelleen kasvoi. Hän ei ollut tyytyväinen, ellen sanonut ”Rakastan sinua, pastori”. Hän tapasi sanoa minulle: ”Rakastan sinua, poikani” ja minä vastasin: ”Kiitos, pastori”. Silloin hän raivostui:”Mikä vastaus tuo on? Sano ’Minäkin rakastan sinua, pastori’ ”. Sitten minä sanon:”Minäkin rakastan sinua, pastori” ja hän sanoo: ”Parempi”. Mutta sydämessäni oli valtava taistelu.
Minä en rakasta tätä tyyppiä, en.
Hän pelotti minua kovasti ja minulla oli niin monia kysymyksiä. Myöhemmin hän alkoi pyytää minua suutelemaan häntä poskelle. Sitten hän alkoi suutelemaan minua suulle -aaaaaaaargh! Tuona päivänä koin oloni niin ällöttäväksi. Muistan menneeni huoneeseeni ja harjanneeni hampaani ja suuni, mutta silti en voinut unohtaa sitä. Aaaah, sekoan tämän kirjoittamisesta!!!
Hän ei pysähtynyt siihenkään vaan halusi joka ilta suudelmansa ja hän piteli minua niin kauan. Muistan hänen välillä alkaneen leikkiä nänneilläni ja jatkavan ja jatkavan. Tätä jatkui kolmisen kuukautta.
Sitten hän muutti minut Lukan huoneesta asumaan yksin omaa huonetta. Väkivalta sanoilla loppui, hän alkoi kutsua minua Kaunokaiseksi, ei Giftiksi, ei orjaksi, ei apinaksi. Yaaaaah! En ole koskaan kertonut tästä kenellekään yksityiskohtaisesti. Siinä se on.
Koen nuo kaikki kivut juuri nyt.
Kun hän joka päivä meni opettamaan raamattukouluun lakkasin katsomasta häntä kuten jotakuta, jota katson ylöspäin. Päädyin lopettamaan raamattukouluni, koska en nähnyt siellä Jumalaa missään. Ja sitten hänellä oli otsaa kysyä: ”Huomaan, ettet enää tule raamattutunneille”. Minä ajattelin, ettei minulla ole mitään paikkaa minne mennä sillä hetkellä ja olen niin köyhä, että olisi parempi olla vain tavallinen työläinen. Ja kuitenkin joka ilta, kun aurinko laski, minä valmistauduin kohtaamaan kauhun yhä uudelleen Michaelin kanssa.
Tuosta eteenpäin hän pyysi minua pesulle kanssaan, mikä on paljon pyydetty malawilaiselta. Me emme näe vanhemman miehen alastomuutta. Raamattukin puhuu sitä vastaan. Ja siinä minä olin pesemässä häntä. Kuivaamassa häntä. Pukemassa hänet. Panemassa kaikki vaatteet hänelle. Ja sitten jos jokin asia ei ollut oikein tuona päivänä, me olimme kaikki hulluja, apinoita. Ja varmista, ettet ole silloin lähellä. Vein nämä asiat Paisly Mavutulalle, mutta ennenkuin sain toisen sanan suustani, hän sanoi minulle ärtyneellä äänellä: ”Eeh! Ajattele toisia ihmisiä tuolla, joilla ei ole tätä elämää. Michaelin kaltaisen ihmisen lähellä oleminen on etuoikeus. Tulee vielä aika, jolloin hän jättää sinut rauhaan. Me kaikki menimme tuo läpi.” Todellakinko?
Sitten Michael oli lähtenyt Amerikkaan ja Eurooppaan. Luulen hänen olleen Amerikassa, kun hän soitti ja sanoi: ” Hei, kaunokainen!” Keskusteltuamme jonkun aikaa kysyin häneltä: ”Mitä ajattelet niistä asioista, joita me teemme. Millaisen kuvan se antaa?” Hän vastasi minulle matalalla äänellä, pettyneenä: ”Oh! Et pidä siitä. Selvä. Mutta kutsun sinua silti Kaunokaiseksi.” Uskoakseni tämä haastamiseni tapahtui vuonna 2007 tai loppuvuonna 2006.
Siitä päivästä lähtien aloin etsiä muutosta elämääni, koska en nähnyt Jumalaa. Aukaisin silmäni ja korvani näkemään ja kuulemaan, mitä todella tapahtui Kalibussa. Tuohon aikaan Mavutulalla oli malawilainen tyttöystävä, joka asui Lontoossa, mutta alueen portilla oli koko ajan nainen, joka tuli yhä uudelleen kysymään häntä. Joskus Paisley sanoi, ettei halua nähdä häntä ja käski meidän sanoa, ettei hän ole paikalla. Joskus hän otti naisen mukaansa kaupunkiin ja palasi vasta keskellä yötä. Hän saattoi tulla rukouskokoukseen milloin halusi ja kertoi tekosyiksi milloin mitäkin.
Kun Michael palasi Amerikasta ja Euroopasta, elämä muutti pahaksi jälleen. Hän alkoi pyytää nyt Blessingsiä sijaamaan vuoteensa illalla. Rehellisesti sanottuna, en tahtonut tietää mitä siellä tapahtui. Mutta sitten eräänä päivänä hän oli lähdössä kotiin vietettyään pitkään aikaa Michaelin kanssa ja tapasimme portilla. Kysyin, oliko hän nyt Michaelin uusi tyttö. Blessings sanoi: ”Hän yritti pitää minua sylissään ja minä karkasin. Hän tykkää tehdä tyhmiä juttuja makuuhuoneessaan.” Ihmettelimme, että vaikka Blessings oli yksi Kalibun ”pahoista pojista”, kevytkenkäinen kaikin tavoin, silti Michael olisi ottanut hänet makuuhuoneeseensa.
Eräänä yönä näin unen. Se meni näin:
Kaikki kampuksen pojat oli otettu Paisleyn ja Michaelin mukaan hänen autoonsa ja olimme menneet paikkaan nimeltä Manyowe Valley. He käskivät meidän tulla autosta ulos. Paisley sanoi, että me kaikki olimme tehneet väärin, joten meidän piti nuolla hänen paljasta takapuoltaan. En voinut uskoa tätä, joten Pyysin Michaelia sanomaan, että olihan tämä vitsi! Ja Michael vastasi minulle: ” Sinä teet niinkuin sinulle on sanottu, sillä me olemme yhtä!”
Heräsin siihen ja se tuntui yhtä todelta kuin elämäni.
Seuraavana aamuna minulla alkoi olla vaikeuksia Michaelin kanssa. Vain vihaa; siihen pisteeseen asti, että eräänä päivänä sairastuin töissä. Olin pyörtynyt Nyambadwen huoltoasemalla ja heräsin adventistien sairaalassa, jonne minut otettiin yöksi. Sairaanhoitaja sanoi, että minä en ole sairas vaan työskennellyt liikaa ja liian stressaantunut. Kiitän Michaelia siitä, että hän teki kaiken mahdollisen saadakseen minulle hyvän hoidon. Kuitenkin hän käski Mavutulaa olemaan kertomatta vanhemmilleni, että olen sairaalassa, vaikka he asuvat vain kolmen kilometrin päässä. Aamulla Mavutula kertoi tuon minulle sanoen: ”Michael ei halua sinun kertovan vanhemmillesi tästä, mutta käytä minun puhelintani soittaaksesi heille.” Tämä on Malawi, kaikkea vo tapahtua. Soitin vanhemmilleni ja he tulivat sairaalaan. Kun minut päästettiin pois sairaalasta menin takaisin töihin. Michael oli minulle hyvin vihainen. Miksi olin kertonut vanhemmilleni, että olen sairaalassa. ”Kuka luulet olevasi? Jos ei minua olisi, kuka sinä olisit? Jos haluat mennä vanhemmillesi, olet erotettu.” Pyysin anteeksi saadakseni työni takaisin, ja niin sainkin.
Joidenkin kuukausien kuluttua menin kysymään Michaelilta voinko keskustella hänen kanssaan. Tämä oli sen jälkeen, kun hän oli ”sylkenyt tulta” päälleni siitä, että en ollut häntä lähellä. Menin hänen huoneeseensa ja haastoin häntä niistä tavoista, joilla Kalibussa toimitaan. Sanoin, että palkkani oli pieni ja tein töitä kaksinkertaisen määrän, ja emme olleet onnellisia hänet nähdessämme. Meille hän näyttäytyi leijonana eikä pomona ja patriarkkana, niin kuin hän kaikille sanoi olevansa. Tuli sanottua paljon, mutta hän vain raivostui. Emme päässeet mihinkään – niin Michelia! Häneen ei vain tehoa järkipuhe.
Seuraavana aamuna hän tuli luokseni ja sanoi, että tässä on sinun työsopimuksesi:
  1. Ei enää jäätelöä
  2. Ei enää Suomeen menoa
  3. Et tule tapaamaan korkeampia ihmisiä kuten kunnia ministeri Kaliatia
  4. Ei enää syöntiä ruokapöydässäni
  5. Ei enää tuliaisia Amerikasta, ei vaatteita tai tietokoneita
Lista jatkui ja jatkui. Vain hevonp**kaa, ei mitään, millä on mitään tekemistä työn kanssa.
Hän kertoi minun särkeneen hänen sydämensä niin pahasti.
Sitten koulu avattiin virallisesti. Asiat menivät niin pieleen. Hän matkusti Suomeen ja kertoi kaikille, että olen tosi paha. Ei enää hyvä poika. Suomesta sain sähköpostin, että minut on erotettu. Siitä hetkestä otin tavarani ja muutin ulos Kalibusta. Se oli siinä, ei enää palkkaa tai mitään. Sitten kun hän tuli takaisin Malawiin, hän kertoi toisille, ettei hän tarkoittanut, että olen erotettu.
Minä ajattelin, että jos pomoni sanoo asioita eikä tarkoita sitä, kuka hän oikein sitten on.
Tämä on kaikki, mitä voin jakaa nyt.  Marraskuun 19., 2015.